Yleinen

Choose to be happy!

Onnellisuus, asia mitä me kaikki tavoitellaan. Se ihana tunne, mutta niin katoava. Ennen onnellisuuden tunne oli mulla todella lyhyt, sekunteja. Hetkessä mietin jo mitä teen seuraavaksi, ja eteenpäin. Suorittaminen vei voiton liian usein siitä, että nauttisin hyvästä hetkestä. En sanonut olevani onnellinen. Tää asia alkoi lopulta ahdistaa mua. Viime vuonna tein paljon muutoksia elämääni, ja lopulta itkin elämäni ensimmäisen kerran onnesta itseni takia. Se oli aluksi pelottavaa, mutta ihan mahtavaa. Nyt alkaa myös tuntua siltä, että voin sanoa olevani onnellinen.

Kun olin 16 vuotta ja annoin lehteen haastattelun kilpailuissa, vastasin kysymykseen: ”Mikä on mun unelma ja mihin mä tähtään tulevaisuudessa?” Kului 4 vuotta tästä, niin mummini toi hevostallilleni sen lehdestä leikatun haastattelun. Mä elin silloin just sitä aikaa, mistä 16-vuotiaana olin unelmoinut. Eikä sitä silloin tajunnut. Puskin vain eteenpäin aamusta iltaa töitä, vuoden jokaisena päivänä. Niin kuin aikaisemminkin jo sanoin, olen usein elänyt unelmaani, mutta unohtanut nauttia siitä. Kiireessä sitä ei huomaa ja haluaakin enemmän, ja enemmän, ja enemmän…ja silloin unohtuu se, mitä jo on!

Sama kävi myös viime kesänä, 2018. Tajusin kuinka olen taas rakentanut sen uuden unelmieni arjen burn outin jälkeen. Mulle tapahtu hetkessä paljon hyviä asioita, mutta silti en tuntenut sitä, onnea! Jatkuvaa suorittamista ja ”onnen etsimistä”. Mikään ei riitä, mikään ei tunnu miltään. Pieniä onnen puuskia tuli toki usein, melkein jopa päivittäin. Ne meni vain liian nopeean ohi. Jatkuvaa itsensä kehittämistä niin työssä, treenissä kuin kotonakin. Lopulta se muuttui raskaaksi.

Sitten aloin miettiä enemmän sitä mikä mut tekee onnelliseksi. Aloin panostaa enemmän niihin hetkiin. Etsin niitä pieniä arjen juttuja, ja lisäsin niitä. Olen usein onnellisimmillani kun saan olla yksin, ilman kiirettä ja aikataulua. Vaikka olenkin todella sosiaalinen niin tarvin sitä omaa aikaa myös paljon. Usein kun Neela lähtee isälleen viikonlopuksi haluan olla vain yksin. Päivä ilman puhetta omassa rauhassa, just niin kuin haluun. Mulle se päivä on unta, ruokaa, lukemista, musiikkia ja treeniä. Nykyään oon alkanut myös boostaamaan sitä omaa hyvää oloani mukavilla asioilla. Kun se hyvä fiilis tulee, niin ostan vaikka hyvää suklaata, jäätelöä tai kukkia kahvihetkeeni, tai jopa uuden kirjan. Myös tyttäreni yllättäminen ja hemmottelu on ihanaa.

Arki muuttui hetkessä paremmaksi kun opin hieman pysähtymään, panosti niihin hetkiin ja unohti jatkuvan elämän suunnittelun pidemmälle. Toki unelmia pitää siellä tulevaisuudessa olla, ja niitä kohti kuuluu jatkuvasti mennä, mutta ne ei saa olla liikaa mielessä. Moni luulee että unelmani liittyy juoksuun. Juoksu on mulle tärkeää ja siihen liittyviä tavotteita on, mutta olen aina panostanutkin harrastukseeni paljon. Niin paljon, että työkin on ollut aina osa sitä. Se suurin unelmani ei liity kuitenkaan juoksuun, vaikka se suuri osa elämääni onkin. Liikunta on kuitenkin osa sitä unelmaa, enkä halua kuvitella edes elämää ilman liikuntaa. Jaoin tän unelman pieniin osiin hetki sitten, porras kerrallaan meen niitä kohti. Miettien porrasta 1, 2 ja 3 vaikka välillä ajatus käykin siellä portaalla 879.  Jos nyt muistaisin nauttia myös jokaisesta portaasta, matkalla kohti sitä unelmaa.

Listasin tähän muutamat arjen asiat, mitkä tekee mut onnelliseksi. Loppupeleissä ne kaikki on tosi pieniä asioita. Ei ole kyse lottovoitosta, kalliista avomersusta, asunnosta merenrannassa. Ihan vain se että on terve ja voi toteuttaa itseään. Nauttia omasta ajasta rauhallisessa ympäristössä, ilman kiirettä.

1. Neelan kanssa touhuaminen ja hänen hemmottelu, kun se pieni on innoissaan sun jostain yllätyksestä, leffasta, leipomisesta. Lapset ovat niin aitoja tunteissaan ja Neela jos joku antaa kyllä suoraa palautetta hetkessä. Lisäksi kaikki vanhemmat tietää sen, kun lapsi nukkuu, voiko mitään niin suloista olla.

2. Oma hetki, mukava asento kahvin ja suklaan kera. Mielummin vielä ulkona kauniissa säässä, mutta toimii myös parvekkeella tai sisällä.

3. Kukat, haluaisin että mulla olis niitä jokaisessa huoneessa jatuvasti. Koiramme Lila on vaan yrittänyt turhan usein itsaria niiden kanssa, niin niitä ei voi nykyään laskea joka paikkaan. Nyt kun uusia huonekaluja katselen niin olen ottanut asian huomioon. Jatkossa kukille tulee löytymään paikka joka huoneesta.

4. Kiireettömyys, aamut jolloin voin syödä aamupalaani vaikka tunnin. Ehdin palata sänkyyn makaamaan hetkeksi ennen aamun treeniä, ja olla siinä just niin kauan kun musta tuntuu.

5. Luonnossa kulkeminen, mielummin vielä eväillä ja kesällä, että ei tarvi murehtia miten pukee. Ei tarvitse olla edes mitään reittiä valmiina, kunhan vaan kulkee ja nauttii luonnosta.

6. Valokuvaamisesta nautin myös, ja hienojen kuvien katselusta. Itse en viihdy kameran edessä, mutta kuvata voisin vaikka päivittäin jos olisi aikaa siihen.

7. Vasta nyt oon huomannu kuinka tärkeitä värit mulle ovat. Kuinka mua ärsyttää jos ne ei ole mun silmiini sopivat. Siksi kotikin meni uusiks, ja nyt sielä on rauhallisempi olo. Oon huomannu että saatan joskus myös ostaa asioita vain niiden värin takia, koska se sopii täydellisesti johonkin. Jos olen jostain syystä pukenu päälle värit jotka on mielestäni ristiriidassa keskenään, mulla on tosi inhottava olo koko päivän niissä. Tästä syystä treenivaatteita löytyy moneen väriin.

8. Treenaamista nyt ei olis tarvinu varmaan edes sanoa. Parhaat hetket kuitenkin treenaamisessa on tullut silloin kun juoksen yksin. Toinen helposti hyvää oloa tuova treeni on kesällä suppaus. Suppailen johonkin, makoilen laudalla auringon alla, ja ajelehdin rauhassa kotiinpäin. Vai voiko sitä edes treenaamiseksi kutsua, parasta joka tapauksessa. Lisäksi penkkipunnerrus ja siinä itsensä voittaminen, ennätysten tekeminen.

9. Musiikkia ilman en voisi edes kuvitella eläväni. Sillä myös säädän tunteitani melko hyvin, boostaan hyvää oloa. Se auttaa jaksamaan kun tarvii, ja rauhoittaa kun tarvii. Siksi mut näkeekin melkein aina kuulokkeet päässä. Treenaan myös aina musiikin kanssa.

 

Unelmoi suurista ja nauti pienistä!

 

 

 

Teksti: Tiia Kuokkanen

Kuvat: Pilvi Pekkola

Back To Top